Yksi auttava tekijä on surun oikeutus ympäristön taholta. Se, että surevalla on oikeus tuntea surua. On hyvä muistaa, että jokaisen suru on se ”suurin” koska se koskettaa juuri häntä.

Suruun auttaa myös aika, koska se mahdollistaa suremisen ja muuttuneen tilanteen hyväksymisen. Toisilla suruaika on pidempi kuin toisilla. Jotkut saattavat kokea suruajan vasta joskus myöhemmin, jos he eivät ole jostain syystä voineet käsitellä surua menetyksen hetkellä.

Kolmas tekijä on surevan tukeminen, joka voi olla sekä henkistä, sosiaalista tai konkreettista. Konkreettista apua voi esimerkiksi olla hautajaisjärjestelyissä auttaminen, muistotilaisuuden suunnitteleminen surevan rinnalla, kaupassakäyntiapu tai vaikka vain surevalle kokkaaminen. Sureva saattaa surussaan unohtaa itsestään huolehtimisen, jolloin läheisten tuki on erittäin tärkeä.

Tärkeää on myös se, että surevalla on mahdollisuus puhua tunteistaan ja ilmaista niitä turvallisessa ympäristössä. Vainajan yhteinen muistelu usein lievittää surua, mutta mikäli sureva ei halua puhua, tulee sitäkin kunnioittaa. Usein aito läsnäolo itsessään antaa jo tukea.

Myös erilaiset rituaalit kuten hautajaiset ja muistotilaisuus auttavat surun ilmaisussa ja tarjoavat tietyn rakenteen, johon suru kuuluu. Rituaalit usein myös antavat surevalle mahdollisuuden tehdä jotain konkreettista, mikä auttaa surun käsittelyssä. Huomioitavaa on kuitenkin se, että rituaalit saattavat myös ahdistaa, joten tämän tunnistaminen on tärkeää.

Hautajaisilla on tärkeä rooli kuolemaan liittyvässä surussa, koska sen voidaan ajatella olevan viimeinen siirtymäriitti. Jos sureva ei pysty osallistumaan hautajaisiin, tämän tärkeän rituaalin puuttuminen voi vaikeuttaa surun käsittelyä. Sekä hautajaisissa että muistotilaisuudessa positiivisena on korostunut juurikin yhteisöllinen sureminen, eli surun jakaminen, minkä on koettu helpottavan surukokemusta. Lue lisää hautajaisista osana surutyötä.

Pitää kuitenkin pitää mielessä, että surua ja surun käsittelyä ei voi hoputtaa. Suru on kipua, joka olisi pyrittävä ottamaan avoimesti vastaan. Se ottaa oman aikansa ja lopulta surun kanssa oppii elämään.