Miten surusta puhutaan lapselle

Miten surusta puhutaan lapselle?

Lapselle tulisi puhua surusta ikätason mukaisesti avoimesti ja rehellisesti. Tärkeää on, että heitä ei suljeta ulos vaan lapsia tulee kannustaa tunteiden osoittamiseen ja keskusteluun osallistumiseen heille sopivalla tavalla. Usein lasten suru ja tuen tarve jäävät huomioimatta, minkä johdosta lapsille tulisikin aina varmistaa aikuisen tuki surussa.

Hyvin herkästi lapsi halutaan jättää ulos surusta ja kuoleman kohtaamisesta. Suotavaa kuitenkin olisi opettaa lapsi kohtaamaan menetys ja kertoa sen olevan normaali osa elämää. Kuolemasta tulisi puhua sen nimellä ja antaa lapselle mahdollisuus käsitellä surua. Lapsen surua voisi verrata myrskyävään mereen eli surun käsittely saattaa tapahtua isoissa tai pienissä aalloissa ja jopa odottamatta. Tärkeää on antaa ajan kulua, olla läsnä lapsen surussa ja muistuttaa, että hänkin oppii ajan myötä elämään surun kanssa.

Konkretia on tärkeää, kun lapselle puhutaan kuolemasta ja sitä käsitellään hänen kanssaan. Lapsen kanssa voi kirjoittaa yhdessä papalle jäähyväiskirjeen, askarrella mummolle jäähyväispiirustuksen tai vainajan arkkuun voi laittaa mukaan nallen. Tällaisilla keinoilla lapsi pääsee käsittelemään surua konkreettisesti tekemällä jotakin vainajalle ja sanoa jäähyväiset lapsen ymmärtämällä tavalla.

Lapset olisi hyvä ottaa mukaan hautajaisjärjestelyihin ja hautajaisiin, jotta he voisivat paremmin muodostaa itse käsityksen tapahtumista. Jos lapset jätetään surun ulkopuolelle, heille voi pahimmillaan syntyä menettämisen pelko, koska he eivät ymmärrä kuoleman olevan osa elämää. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta lapsen ottaminen mukaan hautajaisiin on tärkeää.

Lapselle aikuisen tuki on äärimmäisen tärkeä. Aikuisen tulee auttaa lasta hänen surussaan ja opettaa lapselle, että elämä jatkuu menetyksestä huolimatta ja vainaja jatkaa olemista osana heidän elämää, mutta hieman eri muodossa – muistojen kautta.

Valkoinen uurna