Jokainen suree omalla tavallaan

Jokainen suree omalla tavallaan

Surulla on monet kasvot. Se on osa jokaisen ihmisen elämää ja luonnollinen reaktio menetykseen. Jokainen suru ja suremistapa on yksilöllinen ja dynaaminen. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa surra. Suremisen tehtävä on auttaa meitä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Siksi on tärkeää antaa surulle aikaa. Suru tuntuu ikävältä ja epämiellyttävältä, mutta hyvä on muistaa että se on erittäin tärkeä tunne.

Surua voi käsitellä ja ilmentää eri tavoilla, tärkeää on löytää itselle mieluinen ja paras tapa. Tätä voi käsitellä esimerkiksi puhumalla surusta, piirtämällä, askartelemalle, kirjoittamalla, urheilemalla tai laulamalla. Tärkeää on kuitenkin, että surua käsittelee ja. että sen kanssa ei jää yksin.

Jokaisen suru on arvokas. Omaa suremistaan ei tarvitse pyydellä anteeksi ja jokaisella on oikeus suruun. Jokaisen meistä tulisi kunnioittaa omaa ja toisten surua. Surun jakaminen helpottaa. Läheisten kanssa keskusteleminen ja yhdessä oleminen voi auttaa jäsentelemään surua. Sureva tarvitsee tilaa, mutta myös tukea. Jos suru tuntuu ylivoimaiselta, hyvä on pitää mielessä että tällöin voi kääntyä jonkun ulkopuolisen puoleen ja käydä juttelemassa esimerkiksi alan ammattilaisen tai seurakunnan työntekijän kanssa.

Usein surun tunteet tulevat aaltoina – välillä on helpompia päiviä ja toisinaan on haastavampaa. Ajan myötä tunteet tasaantuvat ja surun kanssa oppii elämään. Hiljalleen elämään tulee taas hetkiä, päiviä ja viikkoja, jolloin suru ei ole jatkuvasti läsnä. Surun hetkellä voi olla haastavaa ajatella tulevaisuutta, mutta elämä jatkuu ja ajan kanssa ja hiljalleen myös tulevaisuus näyttäytyy toiveikkaammalta.

Yksilöllinen arkku syntyy esimerkiksi erilaisen arkkukoristeen avulla.