Entä jos surua ei tunne?

Lähes kaikki ihmiset tuntevat surua jossain muodossa. Tätä ei kaikkien kohdalla aina kuitenkaan välttämättä ulospäin tunnista, koska ihmisen voi olla esimerkiksi vaikea sanoittaa tunnettaan tai hän pyrkii tukahduttamaan surunsa syystä tai toisesta. Tietyissä tilanteissa on myös mahdollista, ettei ihminen tunnista suruaan tai hänelle on erinäisistä syistä muodostunut tunne-elämän trauma. Jos ajatellaan kuolemaan liittyvää surua, niin eroa on myös sillä miten kuolema tapahtuu. Esimerkiksi vainajan pitkän sairastamisen kohdalla jälkeenjäänyt voi olla käsitellyt suruaan jo pitkään vainajan elinaikana, jolloin kuolema saattaa tuntua jopa helpotukselta.

Suruun sopeutumisen kesto vaihtelee hyvin paljon jokaisen kohdalla. Ylipäätään se, miten olemme tottuneet ilmaisemaan tunteitamme vaikuttaa siihen, miten näytämme surua.

Suomalaisessa kulttuurissa surun näyttäminen on totutusti hyvin hillittyä ja arvokasta. Kuitenkin yhä enemmän ja enemmän kannustetaan näyttämään tunteita avoimemmin ja suremaan myös kollektiivisemmin. Surun käsittely voi helpottua, mikäli sitä voi avoimemmin jakaa muiden kanssa.

Risti arkussa