Mitä sureminen on?
Suru on normaali ja inhimillinen reaktio itselleen tärkeän ihmisen tai asian menetykseen. Suru ei siis liity yksinomaan kuolemaan, mutta kuolemaan liittyvän surun voidaan kuitenkin ajatella olevan luonteeltaan hieman erilaista. Kuolemaan liittyvään suruun liittyy lopullisuus ja se saa usein myös meidät ajattelemaan esimerkiksi omaa elämäämme.
Sureminen on kestoltaan, laadultaan ja ilmenemismuodoiltaan hyvin yksilöllistä. Jokainen suree omalla tavallaan ja on tärkeää surra juuri itselle sopivalla tavalla. Suruun vaikuttaa se, millainen suhde meillä on ollut vainajaan.
Sureva ei aina voi tietää, millainen suru on. Suru voi yllättää. Tähän tunteeseen saattaa sekoittua tai liittyä myös muita tunteita, kuten vihaa, katkeruutta, pettymystä, kaipausta ja ikävää. Se voi tuntua pahalta ja suru onkin usein mielletty negatiiviseksi tunteeksi. Kuitenkin suru voi olla myös positiivinen asia, jos kyse on ollut esimerkiksi pitkään kestäneestä vakavasta sairaudesta. Tällöin kuolema voi olla helpotus.
Suru on erittäin tärkeä tunne, koska se auttaa osaltaan menetyksen todellisuuden hyväksymisessä ja menetyksen aiheuttaman kivun prosessoinnissa. Sureminen parantaa ja edistää toipumista. Tätä kautta suru ja sureminen auttavat sopeutumaan omaan muuttuneeseen maailmaan. Menetys voi muuttaa meidän omaa elämäämme merkittävästi monellakin tapaa, mutta lopulta surun kanssa oppii elämään.
Kuoleman yhteydessä jälkeenjääneiden läheisten elämä rakentuu uudelleen ja suru auttaa osaltaan uudenlaisen, pysyvän yhteyden muodostumisessa vainajan kanssa. Menetetyt ihmiset kulkevat mukana muistoissa ja puheissa.
Lue lisää siitä, mikä auttaa suruun.
