Vielä 1900-luvun alkupuolella etenkin maaseudulla oli yleistä, että ihmiset kuolivat kotona. Kuoleman jälkeen vainaja pestiin, puettiin ja asteltiin mahdollisesti itse tehtyyn arkkuun. Kuoleman hetki ja fyysinen ruumis olivat siis tuttuja asioita.
Perhe saattoi myös asettua kuvaan arkuun asetetun vainajan kanssa etenkin, jos kuvia perheestä tai vainajasta oli muuten vähän. Kaupungistumisen myötä kuolema siirtyi laitoksiin pois ihmisten arjesta ja ruumis muuttui monille vieraaksi ja etäiseksi asiaksi.
Kuva: Rouva Johanna Lyytikäinen arkussa Punavuorenkatu 21:n pihalla, kuvausvuosi 1898, kuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo.
Anna Huhtala, filosofian maisteri, väitöskirjatutkija, historian oppiaine, Tampereen yliopisto.