Sekä äitini että isäni puolelta olen karjalaista sukujuurta, ja suvussani on surun hetkellä ollut tärkeää, että tarjoilu hautajaisissa on ollut meille rakasta ruokaa ja tarjottavaa. Karjalanpaistia, makaronilaatikkoa, kalaa, kukkoja, karjalanpiirakoita ja sieniä. Pidämme siis aina pidot läheistemme kunniaksi. Sillä on joka tilaisuudessa ollut rauhoittava vaikutus ja vainajan muisto on tullut konkreettisesti esiin ruokatarinoiden muodossa.
Meidän suvun hautajaiset ovat aina kaikesta surusta huolimatta lämminhenkinen kokoontuminen vainajan muiston ympärille. Arkku on aina suomalaista puuta, kukkia on ihanan runsaasti ja laulamme paljon.
Poistuessamme hautajaisista usein kuulemmekin kommentteja, olipa hyvät hautajaiset. Suru on läsnä, mutta kunnioitamme myös elämää. Silloin surutyökin on hitusen helpompaa, kun hyvästien jättö on ollut mieleenpainuva, tärkeä tilaisuus.
Eräs karjalainen