Miten kohdata ja auttaa surevaa?
Miten kohtaan surevan?
Suru näkyy eri ihmisissä eri tavoin. Siksi yleispätevää ohjetta surevan ihmisen kohtaamiseen ei ole olemassa. Tärkeintä on hienotunteisuus, empaattisuus, aitous, herkkyys ja läsnäolo.
Sanoilla ei ole niin merkitystä, mutta sanavalintojen kanssa kannattaa olla melko varovainen, sillä sureva ihminen saattaa jäädä kiinni tiettyihin, hyvääkin tarkoittaviin lauseisiin. Kaikista keskeisintä on kuitenkin surevan surun oikeuttaminen. Jokaisen suru on se suurin suru ja juuri oikeanlainen.
Suruaika
Suruaika on yksilöllinen, ja se riippuu surevasta henkilöstä ja tämän suhteesta vainajaan. Ennen esimerkiksi leskillä on ollut eräänlainen virallinen suruaika, jonka aikana on pitänyt kulkea mustissa vaatteissa. Nykyään ei tällaista tapaa ylläpidetä, mutta jokainen voi viettää suruaikaa niin kauan ja niillä tavoin kuin itse haluaa.
Muistaminen
Vainajan omaisia voi muistaa esimerkiksi soittamalla ja kysymällä kuulumisia, lähettämällä kukkia tai surunvalittelut, tekemällä heille ruokaa tai auttamalla muissa käytännön asioissa. Voi olla että läheisensä menettänyt haluaa purkaa mieltään ystävälleen, tai sitten hän ei halua puhua lainkaan. Voi tuntua siltä, ettei surevalle osaa sanoa mitään lohduttavaa, mutta silti ei kannata ainakaan jättää normaalia yhteydenottoa väliin tai vaihtaa puolta kadulla, kun sureva tulee vastaan.
Jokainen suree omalla tavallaan ja siksi tärkeää on muistaa herkkyys surevaa kohtaan. Keskeistä on mennä surevan tarpeiden mukaan ja olla hänelle tueksi juuri hänen toivomallaan tavalla.
