Kun puhutaan hyvistä hautajaisista, auttaa muistotilaisuuden järjestäminen matkaa surutyön polulla. Sanotaanhan, että jaettu suru on helpompi kantaa, ja tähän tarkoitukseen muistotilaisuus, siellä tarjottava hyvä ja runsas ruoka sekä pitopalvelun ystävällinen palvelu tuovat lohtua vaikeaan päivään.
Torniolaisella Maria Keskimaunulla on kokemusta muistotilaisuuksien järjestämisestä jo 44 vuoden ajalta. Hän pyörittää isovanhempiensa vuonna 1952 perustamaa hautaustoimistoa, äitinsä vuonna 1977 perustamaa pitopalvelua sekä vuonna 2016 yhdessä miehensä kanssa ostamaa kahvila Roosamariaa vuosikymmenten kokemuksella.
Keskimaunu toivoo, että ihmiset järjestäisivät koronarajoitusten hellitettyä muistotilaisuuksia normaaliin tapaan.
– Muistotilaisuus on tärkeä tapahtuma, joka auttaa ihmisiä jatkamaan eteenpäin surutyön polulla ja voimaannuttaa omaisia läheisten tapaamisella. Yhteiset muistelot ja surun taakan jakaminen auttavat omaisia jaksamaan paremmin, Keskimaunu muistuttaa.
Pitopalvelu auttaa omaisia yksilöllisen muistotilaisuuden järjestämisessä
Hautajaisten järjestelyssä pitopalvelut mahdollistavat omaisille vaivattoman kokoontumisen muistotilaisuuteen. Kun ruoka ja tarjoilu sekä muistotilaisuuspaikan ennakkovalmistelu ja tilojen jälkisiivous jätetään pitopalveluammattilaisten huoleksi, omaiset voivat keskittyä läheisensä muistamiseen.
Toiveet muistotilaisuuden ruoan suhteen tulevat perheen yhteisistä tapaamisista ja
vainajaan liittyvistä muistoista. Useimmiten pitopalvelulta toivotaan vainajan lempiruokia tai perheen yhteiseen ruokatraditioon liittyviä ruokia. Yksilöllisyys on päivän sana.
– Usein kysyn omaisilta, millainen ruoka olisi ollut vainajan mieleen. Lempiruoan kautta on hyvä muistella yhteisiä aikoja ja tapahtumia, Keskimaunu kuvailee.
– Hautaus- ja muistotilaisuusjärjestelyt tehdään aina vainajan varallisuus huomioiden. Kokenut pitopalvelu osaa laskea kustannukset jokaiselle kukkarolle sopivaksi ja pystyy tarjoamaan palvelua, jonka kustannuksiin ei tule yllätyksiä, kertoo Keskimaunu.
Perinteet ja alueellisuus näkyvät muistotilaisuuksien ruokailussa
Muistotilaisuuden ruokia mietittäessä perinteiset ruoat pitävät pintansa. Paikallisia perinteitä halutaan huomioida esimerkiksi silloin, jos vainajan asuinpaikkakunnalla on ollut jokin vahva perinne ruokailussa. Alueellisia eroja on muutenkin.
– Meillä pohjoisessa tarjotaan useasti lohta tai poroa, kun taas etelässä useammin karjalanpaistia tai muuta liharuokaa. Jos pappeja on kuuleminen, niin meillä kuulee jopa toiveita, ettei aina olisi lohikeittoa, Keskimaunu keventää.
– Ehdottomasti erikoisin muistotilaisuusruoka on ollut kuivalihavelli poronkylkiluulihoista tehtynä. Kuivalihavelli on suhteellisen yleinen pohjoisempana Lapissa, mutta meillä Meri-Lapissa sitä ei ole tapana tarjota.
Muistotilaisuuksien yleisin perinneruoka on karjalanpaisti, jonka valinta onkin Keskimaunun mielestä hyvin perusteltua.
– Se on maukas ja kohtuullisen edullinen liharuoka. Se on erittäin perinnerikas ja tämänkin ajan mittapuulla ekologinen ja hyvin nälkää pitävä ruoka.
Muistotilaisuuden ruokailu elää ajassa
Keskimaunu on järjestänyt muistotilaisuuksien pitopöytiä neljällä vuosikymmenellä. Vielä 1980-luvun loppupuolella muistotilaisuuksissa nautittiin pelkästään kahvia ja voileipiä, kun nykyisin lämpimän ruoan tarjoilu on yleinen osa muistotilaisuutta. Voileipäkakut eivät kuulu Torniossa muistotilaisuuksien yleisiin antimiin.
– Vaikka olemme lähellä Ruotsin rajaa, ei voileipäkakkuja juuri syödä kuin ehkä ylioppilasjuhlissa. Meillä Tornionjokilaaksossa pidettiin ennen hieman ruotsalaisena tapana sitäkin, että makeana tarjottiin täytekakkua eikä pullakranssia ja kahvikakkua, Keskimaunu kertoo Tornion alueen makumieltymyksistä.
Täytekakut jälkiruoan korvikkeena tulivat kuitenkin vallalle 1990-luvun puolivälissä. Nykyään kahvipöydässä on yleensä täytekakkua ja pikkuleipää. Kahvikakut loistavat poissaolollaan, ja siihen Keskimaunu haluaisi muutoksen.
– Toivoisin kahvikakkujen paluuta mehevyyden ja maukkauden vuoksi, mutta ehkä ne kaipaavat jonkinlaisen uuden tulemisen, Keskimaunu tuumaa.